Tällä sivulla kohtaat aina uusia tuomaita, jotka kirjoittavat ajatuksistaan ja kokemuksistaan.

Pirjo Nykänen

Pirjon tie Tuomasmessuun kulki aikanaan sakastin kautta. Kirkon vahtimestarin roolissa hän sai ensi tuntuman suuren vapaaehtoisjoukon touhuilusta Aleksanterin kirkossa. Nyt Pirjo on todellinen monitoimi-tuomas, jolle melkein kaikki messutehtävät ovat tuttuja.

Sakastin ovesta sisälle

”Kuljeta ja johda …”

Viisitoista vuotta sitten tulin perheeni kanssa ”junan tuomana” Tampereelle pienestä eteläsavolaisesta kirkonkylästä. Olin oman seurakuntani lauluryhmässä "Yksinkertaisissa" laulanut Tuomaslauluja ja pidin niistä paljon, Tuomasmessussa en ollut koskaan käynyt.

Uudessa työssäni Tampereella Aleksanterin kirkon vahtimestarina pääsin heti ensimmäisellä työviikolla opettelemaan suntion tehtäviä Tuomasmessussa. Olin hämmästynyt ja todella iloinen huomatessani että uudessa työpaikassani vietetään säännöllisesti Tuomasmessuja, ja minä saan olla niissä työtehtävissä! Näin pääsin sisälle – sakastin oven kautta – aivan uudenlaiseen seurakunta-elämään. Sieltä löytyi iloa, yhteisöllisyyttä ja sydämellistä lähimmäisyyttä – juuri sitä mitä olin tietämättäni etsinyt ja kaivannut - olin löytänyt kotiin. Tampereella olen tähän mennessä asunut kolmen eri seurakunnan alueella, mutta yksi on ollut pysyvää koko ajan, Tuomasmessu Aleksanterin kirkossa – minun kotiseurakuntani.

”Pieninkin näin ravinnon saa…”

Työtehtäväni seurakunnassa ovat muuttuneet, mutta Tuomasmessuun osallistun edelleenkin, nyt yhtenä vapaaehtoisena yhdessä toisten vapaaehtoisten kanssa. Vuosien mittaan olen saanut olla lähes kaikissa messun tehtävissä, hyvin erilaisia keskenään ja valmisteluprosessiltaan, mutta kaikki mieleisiä, sisäistä rauhaa ja iloa antavia.

Messun kokoaminen on prosessina kaikkein pisimmän ajan vievä, se kulkee puolikin vuotta mukana ajatuksissa ja rukouksissa. Kokoojan tehtävässä omakin uskonelämä syventyy. Palveluryhmän jäsenenä tehtävä on aivan toisenlainen, siinä saan tulla valmiiksi suunniteltuun messuun tekemään sen yhden tehtävä joka on vastuulleni annettu juuri sille illalle. Jokainen tehtävä on tärkeä, kaikkia tarvitaan rakentamaan Jumalan kansan yhteinen Juhla, Tuomas messu.

”Taivasta kohden laulu soi …”

Tuomaslaulut ovat itselleni messuissa kaikkein koskettavin asia, ihan jokaisessa messussa. Joskus on saarna koskettavin, joskus esirukousjakso - mutta laulut ihan joka kerta! Sekä ilossa että surussa syntyy laulujen sanojen ja sävelten kautta silta sydämestä Jumalan luokse. Loppulaulu jää saattamaan alkavaan työviikkoon, sitä huomaan hyräileväni mielessäni vielä maanantai-aamuna Pispalan valtatien varrella töihin kävellessäni.

”Rukoilla jos en osaisikaan, mä ikävöidä häntä saan.

Saan sairastaa mä sylissänsä…”

Tuomasmessuissa merkittävä asia on myös esirukous ja esirukoilijat. Tuomasmessun esirukouspyynnöthän luetaan joko messussa tai sitten rukousryhmissä messun jälkeen, huolet ja kiitokset saatetaan Taivaan Isän hoitoon. Itse sain sen kokea sairauteni aikana, esirukoukset antoivat lohtua ja toivat turvaa, tunsin olevani kannettuna Jumalan kämmenelle ja Isän sydämelle.

”Yhteistä matkaa tehdä saamme turvaten vain Vapahtajaan…”

Tuomasmessussa huomaan joskus penkissä jonkun kasvoilta tutun jonka kanssa muissa yhteyksissä on ehkä tervehditty ja oltu ns. hyvän päivän tuttuja, mutta messussa kohtaamisen jälkeen olemmekin Tuomasmessututtuja, meillä on jotain yhteistä josta voimme jutella seuraavan kerran kohdatessamme.

”Ristinsä näyttää meille suunnan. Käy, Herra meitä siunaamaan.”

(Otsikot Tuomaslauluja- kirjan laulusta no 67 ja Messulauluja-kirjan lauluista 92, 115 ja 103.)

Haluatko kertoa, mitä ajatuksia kirjoitus sinussa herätti? Avaa tästä yhteydenottolomake!